Kun kaikki alkoi

Ajattelin nyt lyhyesti (tai sit ei niin lyhyesti) kertoo mun hakuprosessista ja muusta tohon vaihtoon liittyvästä...

Ajatus vaihto-oppilaaksi lähtemisestä sai alkunsa jo muutama vuosi sitten, mutta silloin en olisi uskonut ihan oikeasti lähteväni vuodeksi ulkomaille. Viime keväänä sain kuitenkin tarpeeksi rohkeutta hakeakseni. Vertailin eri järjestöjä ja YFU vaikutti hyvältä. Niinpä kesällä täyttelin suomenkielisiä lomakkeita. Vaikka lomakkeita oli vaan 4, niiden täyttäminen oli aika vaikeaaenkä arvannu että se olisi hakemisen helpoin osa!

Nopeesti sen jälkee, ku olin lähettäny hakulomakkeet, sain kutsun haastatteluu. Haastattelu jännitti ekana ihan hirveesti, mutta oliki loppulopuks tosi kiva. Luulin, että olisin yksin siellä hirveen raadin edessä ja vastailisin niiden kysymyksiin hirveissä paineissa. Paikalla oli kuitenki noin 10 vaihtaria ja meijät jaettiin kahteen ryhmään, joissa meiltä kyseltiin kaikkia perusasioita ja me vastattiin vuorotellen. Parin viikon päästä sain tietää, että mut oli hyväksytty.

Siitähän se sitten lähti hirveä paperiurakka, kun kaikki lomakkeet piti täyttää englanniksi ja hommata vanhat todistukset koululta ja käydä lääkärissä ja hammaslääkärissä ja ottaa rokotuksia ja tubi-testi ja hankkia rehtorin allekirjotuksia joihinki lappuihin. Ja välillä piti käydä vielä slep-kielitestissä, joka mun mielestä meni ihan penkin alle :D

Uuden vuoden jälkee aloin odottaa isäntäperhetietoja, jotka kolahti postiluukusta huhtikuun alussa. Perhe asui Michiganissa pienessä kylässä lähellä Kalamazoota. Alettiin heti lähetellä sähköpostia mun hostäidin kanssa. Olin vähän pettyny, koska perheessä ei ollu lapsia ja muutenkin tuleva isäntäperheeni alkoi kuukauden kuluessa vaikuttaa vähän kummaliselta. Perheen äiti oli tosi huolissaan koko ajan, miten tulen viihtymään siellä. Lähetin viikko sitten hostäidilleni sähköpostia ja sain vastaukseksi, että ne on sanonu kolme viikkoa sitten YFUlle ettei ne toimikkaa mun isäntäperheenä ja että mulle ollaan ettimässä uutta perhettä! Ärsytti kyllä, ku ei mulle ollu viittiny kertoa :(

Tänään äiti soitti Suomen YFUlle ja kysy, tietääkö ne asiasta ja eihän ne tienny! huhhuh... Toivottavasti tää sotku nyt selvii nopeesti ja saisin jo uuden perheen.

Ens viikonloppuna on lähtövalmennus Virroilla ja vähän jo jännittää.

Noniin tulipa kivan pitkä selitys :)

-Essi